Still, no worries.

No niinhän siinä tietysti kävi. Helsinki-Praha lähti noin tunnin viivästyksellä lentokoneen saavuttua myöhässä ja Prahassa minulla oli laskeutumisen jälkeen 20 minuuttia aikaa ehtiä Zagrebin koneeseen. No lopulta se Praha-Zagreb-lentokin lähti myöhässä ja Zagrebiin saavuttiin parikymmentä minuuttia suunnitellun jälkeen.

Se olikin sitten ikävämpi yllätys että matkalaukut eivät olleet ehtineet mukaan. On aika surullinen näky kun kymmenkunta suomalaista seisoo epätoivoisesti tyhjän "BAGGAGE CLAIM"-hihnan luona. Lentokenttätyöntekijät seisovat hieman etäämmällä eivätkä kehtaa tulla sanomaan että ei sieltä pojat enää mitään laukkuja ole tulossa.

No mikäs siinä, no worries. Onhan sitä tähän päivään mennessä tullut aika paljon lentokoneella matkustettua eikä matkalaukku ole kertaakaan aikaisemmin hukkunut. Olisihan se tietysti paljon mukavampaa jos niin kävisi kotimatkalla mutta se on turha itkeä kun maito on jo maassa.

Tänään ehdin sitten vähän kierrellä aamupäivällä aurinkoisessa Zagrebissa ihmettelemässä, varsin kaunis kaupunki. Puoliltapäivin lähdin bussilla Rijekaan ja näin matkalla viehättävän vehreitä maisemia. Perillä tapasin yhteyshenkilöni Magdalena Lovricin joka on ollut hyvin avulias ja ystävällinen.

Zagrebin lentokentän Lost & Found -osaston vastaava soitti ja ilmoitti että matkalaukkuni on yhytetty Prahasta ja saapunut Zagrebiin. He toimittavat laukun opiskelija-asuntolani vastaanottooon, toivottavasti se on siellä jo huomenna. Näin ollen en siis vielä huomenna pääse kardiologian osastolle pyörimään vaan täytyy ottaa iisisti ja tutustua kaupunkiin hieman paremmin.

I am waiting for my baggage to arrive.