Sammakkoa, en osaa kroolata.

Ah! Tänään oli hieno päivä. Pyöriskelin aamupäivän opiskelija-asuntolassa ja kaupungilla, kunnes lähdin kahden aikoihin bussilla sairaalaani toisella puolella kaupunkia. Syötyäni maittavan lounaan (perunamuusia ja kyljystä, proper food) kävelin läheiseen Rijeka Tower -ostoskeskukseen ja sieltä jatkoin edelleen kaupungin ainoalle uimarannalle.

Kyllä, niin hullulta kun se kuulostaakin niin Rijekassa -150 000 asukkaan kaupungissa välimeren aurinkoisella rannalla- on yksi ainoa julkinen uimaranta. Koko kaupunki on syntynyt satama- ja laivanrakennusteollisuuden ympärille, joten koko kaupungin rantaviiva on myös alistettu sille. Sitten vielä pokkana ihmetellään miten maan kolmanneksi suurin kaupunki ei vedä puoleensa läheskään sellaisia turistimääriä kuin Zagreb, Split tai Dubrovnik.

Ranta on kivi- eikä hiekkaranta, joka sopii minulle mainiosti. Varsinkin näin sunnuntaina rannan käyttöaste oli kova. Vesi oli uimahallilämmintä, sanoisinko jotain 20´C? Pari tuntia siellä uiskentelin ja makailin rannalla lukien Latelta saamaani kirjaa, joka 720 sivuisena onkin ainoa matkalukemiseni. Tämän jälkeen kävelin takaisin sairaalalle syömään päivällistä (paistettuja perunoita ja epämääräinen ohut pihvi.) Sairaalastani on siis noin 20 minuutin kävelymatka Välimeren rannalle, nice. Siinä on yksi niistä syistä miksi mä ylipäätänsä Kroatiaan lähdin.

Tänään tänne myös ilmestyi Ahmed. Ahmed on Egyptistä ja kämppikseni, asia jonka Magdalena oli unohtanut kokonaan. Futismiehiä, se on aina hyvä merkki.

I am swimming in the clear waters of the Mediterreanean.