Hyvää matkaa.

Kuten arvata saattaa meni tämä heinäkuu yllättävän nopeasti. Vastahan hetki sitten ajoimme Laten kanssa Keravalta suosikkitätini Paden 50-vuotispäiviltä ja Johannan rippijuhlista takaisin kohti Tamperetta. Luonnollisesti sitä reilun 4 viikon aikana myös heräilee ajoittain pieni koti-ikävä; läheisten ja ystävien lisäksi sitä kaipailee myös pieniä ja arkisia asioita kuten kunnon aamuteetä Aamulehden kera tai lasillista maitoa ruokailun yhteydessä. Tammi-helmikuussa pientä stressiä aiheuttanut hakemusbyrokratia nostaa nyt täällä välimeren rannalla pienen hymyn huulille. Hakuvaihtoehtoja miettiessäni yksi kriteeri oli päästä viettämään aurinkoinen heinäkuu ja se onnistui kyllä täydellisesti. Ainoa lievä takaisku sattui parhaimmassa paikassa eli heti alussa matkalaukun katoamisen myötä, mutta sekin päättyi hyvin aiheuttamatta matkan teeman mukaisesti suurempia huolia.

Tämän mittaisen vaihdon aikana sitä oppii lähes huomaamattaan paljon asioita maasta, josta en aiemmin tiennyt juuri mitään. Hanaveden juomakelpoisuus, yksinkertainen tippauskäytäntö (Kroatiassa ei juuri tipata, kuten Suomessa), turvallisuus ja ihmisten yleinen kyky käyttäytyä ovat pieniä yksityiskohtia kroatialaisessa arjessa jotka tekevät turistin elämästä helpomman. Huonona puolena täytyy mainita paikallisten jatkuva tupakointi kaikkialla - suomalaisia tupakkalakeja ei arvosta ennen kuin käy ulkomailla.
Paljon jäi toki näkemättä, erityisesti etelärannikon turistikaupungit Split ja Dubrovnik, mutta pitäähän sitä jotain jättää tulevaisuuttakin varten.


Nyt jäljellä on enää kotimatka: täältä bussilla Zagrebiin jossa vietän reilun vuorokauden ja sieltä lentäen Prahan kautta Helsinkiin. Tampereella olen perjantaina 1.8. noin viiden-kuuden aikoihin olettaen että lennot ja bussit eivät hirveästi myöhästele. Tänne en enää kirjoittele kuin enintään yksittäisiä kommentteja.

Oli hienoa saada uusia ystäviä: yhteyshenkilöni Magdalena, muut vaihto-opiskelijat Ahmed, Natalia, Oksana, Maxim, Sasha, Stanislawa sekä Olga.
Haluan erityisesti mainita paikalliset lääketieteen opiskelijat joiden osoittama varaukseton ystävällisyys itseäni kohtaan yllätti minut kerta toisensa jälkeen: Jurica, Hrvoje, Matko, Radic, Bobi, The Bear sekä monet muut joiden nimiä en vaan ikinä oppinut - we'll see again.

I am happy.

Harri




PS. Samalla päättyy No worries -blogin taival, sillä millainen vässykkä nyt pitäisi internetpäiväkirjaa arkielämästään.

Kiertoajelu Istriassa.

Tänään heräsin jo 6.40. Melko aikaista, mutta 7.35 oli lähtö Korzolta bussin kyydissä Istriaa kiertämään. Reissu oli mukava ja aurinko porotti kolmeakymppiä koko päivän. Rannikkokaupungit olivat kauniita ja maisemat matkalla henkeäsalpaavia. En ole nähnyt Rooman Colosseumia mutta jo Pulan 2000 vuotta vanha amfiteatteri oli varsin vakuuttava. Mukana oli taas runsaasti venäläisiä ja krautteja joten lähdin kaupungeissa omille teille niin pian kuin mahdollista. Tänään vietän viimeistä iltaani Rijekassa, huomenna lähtee kahdelta bussi kohti Zagrebia ja kivaa on ollut.

I am coming home in just a few days.

Brijuni

Kävimme siis eilen Brijunin saarella, jossa Titolla oli tapana ottaa vastaan valtiovieraita. Nämä sitten toivat mukanaan eksoottisia eläimiä ja kasveja, eilen näimme norsut, seeprat ja muutamia hevosia. Huomenna on tiedossa Istrian kiertomatka. Muutamia tuliaisia on vielä hankkimatta. Natalia lähti tänään kotiin ja huomenna lähtevät ukrainalaiset, Ahmed jää tänne vielä viikoksi. Pari turkkilaista on jo tullut uutta vaihtokuukautta varten ja huomenna pitäisi tulla pari israelilaista (ja tästä Ahmed ei pidä.)

I am having such a nice time.

Todistus, Matko ja kutsu Zagrebiin.

Kävin eilen vaihteeksi sairaalassa. Tällä kertaa viivyin noin vartin ajan että sain vaihtotodistukseeni tarvittavat leimat ja allekirjoitukset. Ikävä kyllä professori Zaputovic oli jo karannut kesälomalle, joten kävin hakemassa allekirjoituksen hänen pomoltaan, jonka todellisesta asemasta mulla ei ole harmaintakaan aavistusta. Todistus on sinänsä merkityksetön, mutta käsittääkseni sillä saa kuitattua pari opintopistettä lisää opintorekisteriin valinnaisten opintojen alle, nice.

Tälle viikolle suunniteltu kiertoajelu Istriassa täytyi siirtää ensi viikkoon, kiitos naisen logiikan ja venäläisen mentaliteetin. What a winning combination, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin. Huomenna menemme Brjunin saarelle jossa Tito vietti aikoinaan lomiaan ja viihdytti valtiovieraitaan. Tästä syystä saarelle on kerätty useita eksoottisia eläimiä, esimerkiksi seeproja.

Sain äsken Matkolta tekstiviestin. Matko on paikallisia lääketieteenopiskelijoita jonka kuvan löydätte tuolta hieman alempaa; maistelemme baarissa Stockia, paikallista brandya, luonnollisesti kokikseen sekoitettuna. Matko on kotoisin Zagrebista ja hän palasi sinne viimeisten kokeiden päätyttyä. Nyt hän ehdotti että tulisin päivää tai paria ennen lähtöäni hänen luoksensa Zagrebiin jotta näkisin myös Zagrebin nähtävyyksiä ennen lähtöäni. Näillä näkymin siirryn siis jo keskiviikkona Rijekasta bussilla Zagrebiin, josta lähden torstain ja perjantain välisenä aamuyönä Prahan kautta kohti Helsinkiä.

I am tanned.

Plitvice

Tänään oli siis vuorossa matka Plitviceen kansallispuistoon Kroatian keskiosiin. Unesco julisti kyseisen järvialueen maailmanperintökohteeksi vuonna 1979. Ikävä kyllä jouduimme tekemään retken turistibussilla, joten mukana oli rutkasti italiaanoja ja krautteja jotka tunkivat joka puolelle digikamerat viuhuen.

Alueella on siis luonnollisesti metsää, kallioita sekä lukuisia suuria kirkasvetisiä järviä joita yhdistävät massiiviset vesiputoukset. Ilma sattui tänään olemaan Plitvicen alueella suomalaistyyppisesti +18 ja sateista. Sinänsä hassua että Rijekassa aamulla paljon lämpimämpää ja etelään siirtyessä ilma kylmeni, mutta toisaalta Plitvice on sisämaassa.

Turisteista johtuen jättäydyimme yleensä porukan perille missä saimme hieman paremman rauhan. Paras tapa luonnonpuistoon tutustumiseen olisi tulla paikalle vuokra-autolla ja liikkua oman aikataulun mukaisesti. Itselleni tuli mieleen vaellus Birgitan polulla Jaakon ja Juhon kanssa keväällä 2007 mutta maisemat olivat tietysti jylhemmät.

I am getting some burek.

KBC Rijeka

Sairaalani nimi on Klinicki Bolnicki Centar Rijeka, Susakin toimipiste. Toimipisteenä on kardiologian osasto kolmannessa kerroksessa ja itse rakennus on ulkomuodoltaan kauniisti sanottuna neuvostohenkinen. No, uutta sairaalaa rakennetaan tämän vanhan läheisyyteen ja peruskardiologia ei ole puitteista kiinni. Kaikki osaston lääkärit ovat olleet varsin ystävällisiä ja puhuvat kohtalaisen hyvää englantia. Osastolla olen seurannut mm. leikkaussaleissa tehtyjä angiografioita ja pallolaajennuksia, sydämen ultraäänitutkimuksia, ergometrioita sekä yleisesti palloillut tehohoitopotilaiden läheisyydessä.

Eräänä päivänä olin seuraamassa ergometriaa (siis rasituksessa otettavaa sydänfilmiä) kun potilaana oli 68-vuotias mies. Kuntopyörän polkeminen ei oikein tahtonut mieheltä onnistua joten hän tunnustikin lääkärille ettei osaa ajaa polkupyörää - kaaduttuaan pienenä ensiyrittämällä hän ei ikinä yrittänyt uudestaan. Oli se melko hassun näköistä kun sekä lääkäri että hoitaja yrittävät opettaa aikuista miestä ajamaan polkupyörällä suomaisen vaihto-oppilaan seuratessa vierestä - eikä siitä tietysti mitään tullut.

Enimmäkseen sairaalassa tuntuu lähinnä olevan muiden tiellä ja aika käy helposti pitkäksi. Sen takia en olekaan sairaalassa paljoa aikaa viettänyt, tänään tuli 8. kerta täyteen eikä mulla sinne ole tapana ennen kymmentä mennä. Kari-enolle (joka on muuten suosikkienoni) en silti pärjää, sillä Kara sanoi käyneensä Puolan matkansa aikana kolmasti sairaalassaan...

Opin kolmessa päivässä Lammin terveyskeskuksessa yleislääketieteen erikoislääkäri Antti Salmion opissa enemmän lääketieteestä kuin täällä koko aikana, mutta eihän tänne opiskelemaan tultukaan.

I am missing a glass of cold Finnish milk.

PS. Tässä on noin viikon päivät aikaa vielä tässä kaupungissa, joten pistäkääpä nyt niitä tuliaistoivomuksia; joko kommentteina tänne, sähköpostilla tai tekstiviestitse. Kiitos.

Vieraita Suomesta.

Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoitettua tänne yhtään mitään. Tähän on olemassa kaksi syytä:
1) Juhlimme kahden päivän ajan kroatialaisten lääketieteen opiskelijoiden koulun päättymistä
2) Late ja isä saapuivat tänne viikonlopun kestävälle vierailulle vierailulle

Latella ja isällä oli tosiaan perjantaina vapaata töistä ja miehet lensivät Helsingistä Ljubljanaan josta on käsittääkseni noin parin tunnin matka junalla tänne maiden välisen rajan läheisyydessä olevaan Rijekaan. Perjantaiaamupäivän sateet saivat minut epäilemään että he olivat tuoneet tullessaan myös Suomen sään tänne, mutta junan saapuessa Rijekan vaatimattomalle rautatieasemalle aurinko jo paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Vietimme hauskan viikonlopun ja söimme runsaasti jäätelöä. Paikallinen jäätelö on italialaistyyppisenä koostumukseltaan hieman erilaista kuin suomalainen jäätelö.
Late ja isä pääsivät myös vihdoin kastamaan talviturkkinsa - jos panttaat talviturkkiasi heinäkuun puoliväliin saakka on siitä syytä hankkiutua eroon tyylikkäästi Adrianmeren rannalla. Kuvassa siis rannalta bongaamani kaksi maidonvalkoista suomalaismiestä.

Alkavalla viikolla on luvassa ainakin bussikierros Istriassa, Kroatian luoteisosissa sekä retki Plitvicen kansallispuistoon.

I am doing laundry again.